Viallinen sunnuntaiversio?

Useimmiten ihmiset jakavat facebookissa ja blogeissa elämästään hyviä asioita. Että kaikki on mallillaan ja päivät menevät ainakin ruusun nuppujen päällä. Elämä hymyilee. Ollaan onnellisia. Onnistutaan ja voitetaan. Nauretaan ja eletään täysillä. Harvemmin julkaisut ja postaukset kertovat vastoinkäymisistä ja elämän syvistä montuista. Niitä ei haluta tuoda julki. Omista ongelmista ja ikävistä asioista kertominen tässä suorittaja keskeisessä maailmassa, jossa filtterin läpi ollaan aina vaan parempia sekä onnellisempia rikkoisi sitä kuvaa ettei olekaan superihminen.

IMG_2173

Itsekin sorrun tähän. Kirjoitan positiivisista sekä neutraaleista asioista enimmäkseen ja pidän tietyt asiat omanani. Tietoisesti en ole halunnut paljastaa elämästäni kaikkia nurjia puolia. Osan kyllä. Aikuisikä on kasvattanut omasta suojamuurista korkeamman. Nuorempana olin hyvinkin avoin. Kerroin vaikka naapurin mummolle koko elämäntarinan jos sitä kiinnosti. Elämä on opettanut mulle paljon. Ikäviä asioita on sattunut useammin kun kerran. Niistä on puskettu eteenpäin ja ne ovat tehneet musta samaan aikaan vahvemman, että myös varautuneemman ja sulkeutuneemman. Nyt koitan hieman rikkoa tätä muuria…

Ensi kuussa mennään Antin kanssa naimisiin ja lähdetään siitä muutaman päivän kuluttua viettämään häälomaa (+kesälomaa) Indonesiaan. Olen tällä hetkellä hyvin, hyvin onnellinen. Vierellä on sellainen mies josta aikoinaan unelmoin. Tämä mies haluaa tehdä musta vaimon, Jenni Mutkan. En voisi kuvitella elämää ilman Anttia. Haluan vanheta yhdessä. Hän on mun ihminen. Tämän ihanan alkavan yhteisen taipaleen lomassa on kuitenkin pieni särö. Me halutaan perustaa perhe. Unelmissa on raskaus ja yksi (kiltti) lapsi. Olla äiti ja Isä.

Ensi lokakuussa tulee kaksi vuotta siitä kun mulla on viimeksi ollut kunnon kuukautiset. Ne jäivät pois kun lopetin tuolloin e-pillerit. Tässä välissä niitä on houkuteltu esiin keltarauhashormoni kuurilla 6kk ajan lähes tuloksetta. Aivan lohduttoman mitättömät kuukautiset kuurien jälkeen tuli. Viimeisimmästä kuurista on nyt noin 2kk aikaa eikä menkoista ole tietoakaan. Kävin työterveyslääkärin luona puhumassa asiasta ja sain lähetteen hormonaalisiin verikokeisiin. Kokeista selvisi, että aivolisäkkeen tuottamat hormonit siltä osin mitkä vaikuttavat ovulaatioon ja yleensäkin kuukautisiin ovat kunnossa. Samoin kilpirauhanen. Näillä tiedoilla ongelma lähde sijoitettiin munasarjoihin. Koska olen 31-vuotias nainen jolla on toiveena raskaus eikä kuukautisia tuli lähete seuraavaksi hormonipoliklinikalle jatkotutkimuksiin. Kävin näitä tutkimuksia varten jälleen verikokeessa. Siitä selvitetään mun AMH-taso.

”AMH-mittaus on munasarjojen toiminnallisesta kunnosta kertova mittaus. Sen avulla selvitetään munasarjojen toiminnallista reserviä. Se mittaa anti-mullerian -nimisen hormonin tasoa naisen veressä ja kertoo, kuinka paljon naisen munasarjoissa on pieniä, varhaisia munarakkuloita.” (Mehiläinen)

Tästä selviää mun munasarjojen kunto ja munarakkuloiden määrä. Munarakkuloita on annettu jokaiselle naiselle tietty määrä syntyessä eikä lisää ole tulossa. Mitä jos multa ovat kaikki jo tuhoutuneet? Tapaamme lääkärin tämän verikokeen tulosten ja jatkon tiimoilta heti kun palaamme häälomalta elokuun viimeinen päivä. En millään haluaisi odottaa sinne asti. Kaikki-tänne-nyt-heti-luonne vaatii saada vastauksia. Mä haluan tietää onko mun kehossa jokin vialla.

Tilannetta ei yhtään auta se, että mulla on ihan jäätävä vauvakuume. Todella moni läheinen on saanut tai on juuri saamassa lapsen. Viime viikolla viimeksi syntyi yksi. Onnea Heidi ja hänen perheensä! <3 Näen raskauskuvia päivittäin somessa ja unelmoin omasta masu kummusta. Mietin tyttöjen ja poikien nimiä ja sitä millainen äiti olisin. Tiedän, että en saa syyttää itseäni siitä mikäli tilanne on se, että omien munarakkuloiden määrä on mitätön ja raskaaksi tuleminen (ainakin luonnollisesti) haastavaa tai jopa mahdotonta. Vaikeaa siltä fiilikseltä on kuitenkaan välttyä. Olenko elämäntavoilla mahdollisesti vaikuttanut tähän? Tuhosiko kisadietti munarakkuloita? Vaikuttiko 16 vuotta käytetyt e-pillerit tähän? Vai olinko syntyessä niin sanottu ”sunnuntaiversio”?

unnamed
Kuva: Antti Mutka -> https://500px.com/anttimutka

Kun kyse on omasta kehosta ja siinä olevasta ”viasta” tekee se tästä hyvin henkilökohtaista ja vaikeata. Tiedän senkin, että nykypäivän tekniikalla ja taidolla mulle hyvin todennäköisesti babybelly saadaan. Työterveyslääkäri kuka on entinen lapsettomuuslääkäri sanoi, että luultavasti edessä on piikki persuksiin (tai sinne päin) joka kuulemma ”grillaa” munasarjat käytiin. Mutta jos niitä munarakkuloita ei ole niin mitä hyödyttää, että kone porskuttaa?

Kuulun niihin jotka stressaavat turhaan ja kaikesta. Mietin jo nyt ennen kuin tiedän edes tuloksia, että mitä jos musta ei voi tulla äitiä? Jos en voi saada omaa lasta? Oikea aika tälle huolelle olisi vasta lääkärin tapaamisen jälkeen, riippuen tietenkin vastauksista mutta vaikea sitä on mielestä poistaa. Onko sulla ollut vastaavaa tilannetta? Olisi mukava kuulla vastaavista kokemuksista.

Onneksi hääloma on kohta edessä. Se tulee tekemään enemmän kuin hyvää. Saan ajatukset pois arjesta, tästä ja rentoutua. Lomalla on edessä muun muassa Balin korkeimman huipun Mt. Agungin (+3000m) valloittaminen. Trekkaamme keskellä yötä vuoren huipulle katsomaan auringon nousua. Tätä kokemusta odotan aivan sairaan innoissani! Loman tuoma rentoutuminen ja kiireetön oleskelu toivottavasti vaikuttaa positiivisesti myös tuohon niin monimutkaiseen hormonitoimintaan. Pysyn siinä toivossa, että tänä vuonna näen vielä ne kaksi viivaa.

-Jenni-

Mt. Agung, Bali, Indonesia (kuva googlesta)
Mt. Agung, Bali, Indonesia (kuva googlesta)

Ps. loppuu vielä korjaus liittyen edelliseen postaukseen, että seuraava Fitbodyn artikkelini julkaistaan heinäkuun sijaan elokuun lopussa.

4 vastausta artikkeliin “Viallinen sunnuntaiversio?”

  1. Tahdon vain sanoa, että tuntuu siltä kuin olisin lukenut omaa päiväkirjaani (poislukien häät, mitkä eivät ole vielä tämän kesän juttu).
    Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että saatte itsellenne pienen nyytin, sen mitä kovasti toivotte, sen mikä teille kuuluu.
    Onnea tulevien häiden johdosta ja tuokoon se onni tullessaan sen puuttuvan palasenkin <3

    1. Kiitos paljon kommentistasi Jenni. <3 Sanomasi perusteella ymmärsin, että sulla on samankaltainen tilanne? Toivottavasti myös siellä kaikki kääntyy parhain päin ja se haluttu sekä toivottu ihme tapahtuu. Ihanaa alkavaa viikonloppua! <3 🙂

      1. Tulkitsit aivan oikein. Yli kaksi vuotta on odotettu ihmettä että ne kuuluisat 2 viivaa testiin ilmestyisi. Testeissä on käyty-missään ei vikaa.. Tilanne itsessään tuntuu jo niin absurdilta ettei sitä enää voi edes käsittää..
        Eniten satuttaa ihmisten ajattelemattomuus. Toki asia on semmoinen mistä en pahemmin ole huudellut, kun tuntuu vaikealta muutenkin sitä käsitellä, mutta kommentit asiaan ettei pitäisi stressata ja ’senkun tekee vaan’ tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Sekään ei ole minun stressiä asian suhteen helpottanut, kun kaikki ympärillä lisääntyy ja joka puolella näkyy vauvamahoja, vai liekö asia niin että nyt ne vaan huomaa helpommin, tiedä häntä… Toki iloitsen kaikkien heidän puolesta jotka odottavat, mutta samaan aikaan sydämeni itkee verta.

        Olen kuitenkin hyvin toiveikas asian suhteen sillä siskollani oli muutama vuosi sitten sama tilanne ja tällä hetkellä hän odottaa jo toista lastaan, joten uskon siihen että se onni suodaan niille ketkä sitä kovasti toivovat 🙂

        Pidän peukkuja, lähetän lämpimiä ajatuksia ja toivoa asian suhteen. Mukavaa viikonloppua ja edelleen, onnea tulevaan 🙂

        1. Ikävä kuulla, että on mennyt jo noin kauan. Varmasti harmittaa ja ottaa todella koville. Mun eräs asiakas on kokenut täysin saman tilanteen. Ei mitään vikaa missään mutta ei tullut raskaaksi. Kävi kaikki hoidot ynnä muut läpi eikä mitään. Kun he päättivät ns. luovuttaa ja lopettaa hoidot tuli hän raskaaksi luonnollisesti ja nyt on jo kaksi lasta. Naisen keho on aivan todella ihmeellinen.
          Tämä asiakkaani suositteli erästä lääkäriä, tässä suora lainaus: ”Suomen pätevin gynekologi – Bruno Cacciatorea, hän on ammattipiireissä kunnioitetuin. Hänellä on tarkemmat laitteet kuin tavallisilla gynekologeilla. Kun olimme hakemassa apua lapsettomuuteen, aloitin Brunosta- hänen laitteilla näkyy paremmin mitä munasarjoissa on. Bruno myös otti vakavasti sen että meillä ei ollut selitystä lapsettomuuteen. Hän tahtoi kovasti auttaa ja yritti yhdessä kanssani etsiä lääketieteen ulkopuolisiakin seikkoja.” – kannattaa mahdollisesti olla häneen yhteydessä. 🙂

          Se on myös totta kun jostain paljon unelmoi niin niitä asioita alkaa havaita aikaista enemmän. Esimerkkinä vaikka että haluaa valkoisen Audin ja kohta näet niitä Audeja joka risteyksessä ja parkkipaikalla. Mieli hakeutuu siihen suuntaa mitä kovasti toivoo ja huomaamatta etenee niitä kohti. Pidetään peukut molemmin puolin pystyssä ja toivo yllä! Ei tässä jamassa todellakaan olla yksin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.