Uuden vuoden aikoihin näitä tavoitteita tulevalle vuodelle yleensä päätetään. Osa niissä pysyy ja osa ei. Liikunnan suhteen se näkyy yleensä kovana tungoksena saleilla kun jengi innostuu sulattamaan joulumättöjä ja parantamaan kuntoaan.
Tänä vuonna näitä ”uuden vuoden lupailijoita” ei juurikaan näkynyt meidän kampin Fressillä. Tammikuun puolen välin jälkeen oli hieman enemmän treenaajia mutta paljon vähemmän mitä aikaisempina vuosina. Jengi on siis joko lopettanut itsensä kusettamisen eikä ole moista lupausta edes tehnyt tai muuttanut jo aiemmin elintapojaan. Uusi vuosi ei onneksi ole ainoa aika jolloin tavoitteita voi asettaa. Joka päivä voi tehdä sen päätöksen ja lähteä puskemaan sitä jotakin kohti. Huomenna esimerkiksi.
Tavoitteet ovat unelmia joilla on deadline. Joku unelmoi kauan paremmasta kunnosta tai atleettisemmasta olemuksesta tekemättä asialle kuitenkaan heti mitään. Sitten jonain päivänä tulee sen aika, että hän ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa sen unelman täytäntöön. Tekee siitä tavoitteen. Asettaa sille jonkinlaisen aikarajan ja ryhtyy toimeen. Tavoitteilla ei aina tarvitse olla aikarajaa mutta sellainen on tilanteesta riippuen myös hyväksi. Ettei sen unelman tavoittelu jää vain killumaan ”ilmaan” ilman, että oikeasti pusketaan sitä kohti.
Mitä tahansa tavoittelee on sille hyvä tehdä suunnitelma. Miten saavuttaa sen onnistuneesti? Mitä pitää muuttaa elämäntavoissa ja omassa käyttäytymisessä? Mistä ja keneltä saa apua jos omat avut eivät riitä? Kuinka paljon siihen on valmis laittamaan aikaa päivässä/viikossa? Miten kauan tavoite ottaa aikaa? On hyvä myös miettiä mahdollisia esteitä ja haasteita. Kuinka ne ylittää? Miten pysyä motivoituneena? Hyvin nopeasti motivaatio tekemiseen loppuu jos lupaa itselleen liian paljon ja liian suuria käytettävissä olevaan aikaan nähden. Ajassa mikä ei ole realistinen ottaen huomioon, että elämä. Se ei aina mene niinkuin suunnitellaan.
Mitään ei tapahdu hetkessä. Kukaan ei ole mennyt huonoon kuntoon viikossa joten parempaan kuntoon ei myöskään tulla viikossa. Jokainen päivä minkä elää tehden asioita paremmin ja edesauttaen tavoitteeseen pääsyä on aina askel lähemmäs kohti tavoitetta. Yleensä näissä ovat ohjat täysin omissa käsissä. Tarttee vain tehdä päivittäin töitä ja pysyä motivoituneena. Pitää mielessä se mihin tähtää.
Tavoitteen etenemistä on hyvä seurata erilaisin keinoin. Vaaka, kehonkoostumusmittaus, mittanauha, kuntotestit ja valokuvat ovat hyviä välineitä kehityksen seuraamiseen. Päivittäin kun katsoo itseään peilistä niin sitä tulee peilisokeaksi eikä muutosta näe niin selkeästi. Valokuvat ja erilaiset mittaukset antavat selkeää dataa siitä miten edistyy. Se myös motivoi jatkamaan kun näkee mustaa valkoisella siitä, että jotain todella on tapahtunut ja suunta on oikea. Yleensä tämän kyllä tietää sisimmissään (jos töitä on tehnyt) mutta todisteet ovat aina hyväksi. Sillä saa ainakin sen oman pään sisäisen kriitikon hiljaiseksi.
Jos tietää kuuluvansa siihen kastiin jota hermostuttaa ajatus siitä, että elämä laitetaan kertaheitolla uusiksi niin pienin muutoksin pääsee todennäköisesti parhaiten eteenpäin. Se vie pidemmän aikaa mutta tällöin homma ei tyssää alkumetreillä siihen, että elämä muuttuu liian radikaalisti eikä pysy tahdissa mukana. Esimerkkinä nyt liikunta ja ruoka. Yleensä näihin molempiin tarvitaan muutosta mutta hyvä jos aloittaa ensin vaikka liikunnasta. Kun liikunnasta tulee osa arkea ja se rullaa eteenpäin sujuvasti niin tämän jälkeen alkaa asteittain muuttamaan myös ruokailutottumuksia.
Duunin salin seinälle ilmestyi kysymys omista tavoitteista. Jäin tuijottamaan sitä lukien muiden tavoitteita ja pähkäilemään mikä on mun vuoden 2016 tavoite.
Itse unelmoin kolme vuotta sitten kisaamisesta ja viime vuonna tein siitä unelmasta tavoitteen ja toteutin sen. Nyt kiiluu silmissä hieman erilaiset asiat:
- isommat reisilihakset ja pakarat (tätä on tavoiteltu jo monta vuotta, miksi mun lihakset ei kasva?) 😀
- kropan hormonitoiminta kuntoon
- onnistuneet ja ihanat häät
- vielä ihanampi hääloma
- raskaus
- hyvä olo henkisesti ja fyysisesti (nytkin on hyvä olla mutta aina voi olla paremmin…kait?)
- pyrin stressaamaan vähemmän
- olla läsnä enemmän
Tavoitteista vain yksi liittyy tällä erää kuntoiluun. Viime vuosi oli kisojen takia pelkkää kuntoilua ja ruoan vahtaamista. Tänä vuonna olen niiden suhteen armollisempi itselleni ja otan iisimmin. En aseta mitään pakollisia tavotteita ulkoisen kondiksen kohentamiseen mutta kivaa jos näin käy.
Tämä vuosi on täynnä isoja elämän virstanpylväitä. Harppaan isoja askeleita eteenpäin oman elämäni polulla. Moni näistä tavotteista on täysin omassa hallinnassa ja osa taas ei. Niiden suhteen hieman pelottaa, että kuinka mahtaa käydä mutta stressaaminen ei ainakaan auta. Vain aika näyttää miten käy.
Eli summa summarum. Musta tulee Jenni Mutka. Kuka pyrkii olemaan enemmän läsnä. Kuka ei stressaa ihan jokaisesta asiasta niin perkeleesti. Kuka voi paremmin henkisesti ja fyysisesti. Ja jos kehoni sen mulle suo niin toivoisin, että alakerran lisäksi kasvaa myös maha. Katsotaan vuoden lopussa kuinka kävi.
Mikä on sun tavoite vuodelle 2016? 🙂
-Jenni-
