Minäkin tarvitsen apua.

Olen lukenut monia hyvinvointiin liittyviä tekstejä. Niin uutisia, lööppejä kuin blogeja. Miten voi maximoida oman hyvinvoinnin? Kaikissa painotetaan sitä yhtä asiaa, tasapaino. Kun sen löytää niin elämästä vaan tulee ihanampaa ja helpompaa. Henkinen hyvinvointi kukoistaa kun elämässä on kaikkea mukana oikeissa mittasuhteissa. Työtä, rahaa, vapaa-aikaa, ravintoa, harrastuksia, liikuntaa, iloa, surua, riitoja, rakkaita, rakkautta, lepoa ja omaa aikaa. Ne elämän eri osa-alueet joista päivämme koostuvat. Mutta miten saada näiden kaikkien suhteen se balanssi. Paljonko jotakin on liikaa ja mikä taas on liian vähän? Sitähän ei voi tietää kun henkilö itse. Jokainen näistä osa-alueista liittyy toisiinsa. Kun lisää jotakin toisaalle niin se vähentää jotakin toisaalta ja päinvastoin. Jokaiselle ihmiselle nämä muutokset ja muutoksen tarve on tietenkin yksilöllisiä. Jokaisella on se omanlaisensa elämäntilanne menossa. Se mikä tekee kunkin onnelliseksi ja hyvinvoivaksi eriävät tapauskohtaisesti.

wheel_module

Wellness coachina olen saanut auttaa monia ihmisiä saamaan paremman otteen elämästään. Samaan sitä tasapainoa ja loksauttamaan palaset oikeille paikoilleen. Olen tavannut ihmisiä monista eri lähtökohdista. Masennus, burn-out, arjen stressi ja tyytymättömyys ovat ehkä ne yleisimmät ”tilat” jos näitä pitäisi kategorisoida. Mutta näen myös sellaisia jotka ovat vain eksyksissä, eivät tiedä mitä elämältä haluavat ja hakevat siihen suuntaa. Tai vain erilaisissa umpikujassa olevia ihmisiä jotka eivätkä osaa kääntää uutta sivua. On myös niitä joilla ei ole mitään pahemmin vialla mutta eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä. En sano heille mitä heidän tulisi tehdä vaan pyrin opastamaan ja löytämään ratkaisuja sekä muutoksia erilaisiin tilanteisiin ja tapoihin käsitellä asioita. Puhutaan avoimesti ja tehdään erilaisia tehtäviä.

Yleensä riittää oikeanlainen oivallus siitä mihin tilaan itsensä vie jos elämäänsä jatkaa muuttamatta mitään. Moni ajatuksen tasolla tiedostaa tilanteensa, että jotain pitäisi muuttaa tavoissaan mutta silti kuitenkin jatketaan samalla kaavalla eteenpäin. Mutta kun se jokin tuodaan nenän eteen kirkkaasti esille niin sitten sen vasta tajuaa ja siihen havahtuu. Silloin ihmiselle syntyy muutoshalu ja siinä kohtaa on jo otettu iso harppaus kohti parempaa. Silloin voidaan alkaa työstämään asioita oikeasti eteenpäin. Kyseessä ei ole tähtitiede vaan eri valossa asioiden näkeminen ja sitä kautta niiden oivaltaminen. Jos taas ei tiedosta tai ymmärrä mikä se oma kompastuskivi on niin luonnollisesti sitä ei yksin osaa oikaista. Ja niitä kiviä on kaikilla. Kukaan ei elä täällä täydellisessä harmoniassa. Silloin on hyvä, että joku toinen auttaa oikaisemaan ne kaistat suoriksi.

Omalta kohdaltani olen kelaillut näitä asioita ja pohtinut omia kompastuskiviä. Miten mulla menee. Päällisin puolin hyvin, kaikkia edellä mainittuja elämän osa-alueita löytyy hyvissä määrin. On ammatti joka tuntuu omalta, se on se mun juttu. Työpaikka jossa viihdyn ja siellä mahtava työtiimi. Mies, Antti joka rakastaa, arvostaa ja pitää hyvänä. Harrastukset joista nauttii. Aikaa on niin itselle kuin parisuhteelle. Talousasiat ok kunnossa, hyvin pärjätään. Mutta sisältäpäin henkilökohtainen ”things to do”-lista on pitkä. On monia asioita joiden suhteen mun tarvitsee tehdä muutoksia.

1455912569555

Olen suorittaja. Olen perfektionisti. Olen pakkomielteinen tietyissä asioissa. Vaadin itseltäni paljon. En osaa pysähtyä. En halua luovuttaa, epäonnistua tai tuottaa pettymyksiä. Haluan onnistua. Haluan kontrolloida. Aikataulutan lähes kaikkea. Ja näistä koituu ajoittain ihan järkyttävä stressi.

Oli kyse töistä tai työn ulkopuolisesta elämästä niin nämä pätevät kummassakin. Nämä ominaisuudet ovat yhtä hyviä kuin huonoja. Niiden avulla on päästy elämässä eteenpäin, tekemään niitä asioita mitä haluaa ja mistä tykkää. Mutta niillä on myös kääntöpuolensa koska ovat ominaisuuksieni kirjossa niin hallitsevia. Ja nämä kun ynnää yhteen niin tuloksena on valtava taakka harteilla. Jos mielentiloja voisi esittää diagrammina niin mun grammi olisi päivästä toiseen aivan erilainen. Yhtenä tasaisen kepoista kun heti seuraavana käyrät pomppii ylös-alas ääripäihin. Sellainen sydänfilmi. Välillä tuntuu, että pää räjähtää kun on ”taas pakko” hoitaa asiat ja tilanteet maaliin asti kunnialla.

Edustan ammatiltani sitä, että mulla pitäisi kaikki olla hyvin. Olen personal trainer eli terveellisten elämäntapojen asiantuntija sekä wellness coach kuka osaa tasapainottaa elämänsä ihanteelliseksi. Mutta en osaa. Ylisuoritan sitä tieto-taitoa joka päässäni on. Oletan (mikä on iso virhe!), että sitä multa vaaditaan. Mutta kuka sitä oikeasti multa vaatii? Vastaus löytyy peilistä. Minä itse.

Mun tulisi oppia olemaan itselleni armollisempi. Mun tulisi oppia löysäämään tuota helkkarin kireellä olevaa suorittajan vaijeria. Mun tulisi oppia, että epäonnistuminen on ihan ok. Mun tulisi oppia ottamaan rennommin. Pingottaa ja stressaa vähemmän. Olla sillein löysin rantein enemmän. Mikään näistä ei ole varsinaista tekemistä. Ne ovat luonteenpiirteitä, ominaisuuksia ja pinttyneitä ajatusmalleja joiden hallitsemisen oppiminen on haaste. Oikeassa tilanteessa, oikeaan aikaan. Ei päivittäin.

stressed-stress-relax

Mutta kuten sanoin, moni tietää kompastuskivensä ajatuksen tasolla. Itse tiedän ne niinkin hyvin, että voin ne kirjoittaa puhtaaksi oman nenän eteen nähtäväksi. Tiedostan niiden läsnäolon mutta en osaa työstää niitä parempaan suuntaan. Kiitos rakkaan ystäväni (Heini <3 ) sekä yhden asiakkaani tajusin, että voin ja, että minun kannattaakin viedä tätä muutoksen tarvetta eteenpäin juuri nyt. Haluan oppia vaikuttamaan näihin kun olen vielä hyvillä vesillä. En vasta sitten kun kuulun niiden takia mahdollisesti kategoriaan burn-out.

Minäkin tarvitsen apua. Eikä ole häpeä pyytää sitä. Tarvitsen jonkun joka osaa avata mun silmiä paremmin kuin minä itse. Jonkun joka osaa antaa mulle toisenlaisia näkökulmia mitä itse en näe. Jonkun joka sanoo, että maailman ei kaadu vaikka asiat ei menisi aina tahtoni mukaan. Jonkun joka saa mut oivaltamaan ja havahtumaan.

Ei tästä elämästä selviä yksin kuitenkaan. 🙂

-Jenni-