Kuukausi: huhtikuu 2016

Tällä hetkellä kiire painaa vielä monia. Lomat kolkuttaa melkein ovella mutta paljon on vielä töitä tehtävänä. Pitää hoitaa se ja tämä ennen lomaa ja saada tuota ja sitä aikaiseksi ennen lomia. Deadlinet puskee päälle ja sterssi levelit ovat huipussaan. Lapset pitää roudata edes takasin harrastuksiin, kaupassa kiidetään ruokakärryjen kanssa kuin kaistapää ja kotona pitää tehdä ruokaa koko pesueelle. Sitten vielä ne pyykit, imurointi ja Temptation island. Eihän siinä todellakaan ole aikaa mihinkään omaan, varsinkaan oman hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitoon, koska kiire.

Tai näin ainakin monien puheista voi ymmärtää…

No mutta aurinko lämmittää päivä päivältä enemmän ja kesälomat ovat nurkan takana. Sitten on sitä kauan kaivattua aikaa. Ai, että sitä ihanaa aikaa kun ei ole kiire mihinkään ja nautitaan kesästä, eikö se näin mene? Mutta mitä se nauttiminen sitten on itse kullekin? Siitä on monia erilaisia käsityksiä.

Kuulutko niihin joiden on rentoutumisen takia suurin piirtein ”pakko” juoda päivittäin alkoholia? Siten olet vasta ”kunnolla” lomalla kun päässä pyörii pieni kesto hiprakka. Kiitos sen auringossa lämmenneen Chardonnayn. Ruokana maistuu rasvaiset grillimakkarat, uuni ranskalaiset ja jäätelöt, koska kesä. Kuukauden päivät kun nautit näitä antimia niin taattua on ainakin viskeraalisen rasvan (sisäelinrasva) kertyminen ja oman uimarenkaan kasvaminen. Miellätkö kuntoilun samaan kastiin kuin työnteko? Asia jota ei voi tehdä lomalla koska se on vähintään yhtä ankeaa. Mukavempaa olisi vain möllöttää bisse kourassa mökin terassilla (tai päinvastoin riekkua festareilla syöden nakki-perunoita) ja hankkia lisää niitä kuuluisia kesäkiloja? Sitten elokuussa vituttaa taas kun vaaka näyttää jälleen +5kg enemmän kuin kuukausi sitten ja henkinen hyvinvointi on syvemmällä kuin se keväällä multaan istutettu peruna.

Yllä mainitun sijaan mitä jos tänä kesänä keskittyisit kerrankin itseesi ja omaan hyvinvointiisi? Ihan sen oikeassa merkityksessä. Lomalla sulla on siihen aikaa. Silloin ajanpuutetta eikä töitä voi käyttää enää tekosyynä. Kuntoilla voi missä vain. Siihen ei tarvita salia, kesämökin piha käy yhtä hyvin. Jokaiselta mökiltä löytyvillä lisävarusteilla saa treeniin lisää tehoja. Lenkkiä voi vetää mökin hiekkatiellä tai kaupungin pururadoilla. Tai mene vaikka uimaan järveen tai maauimalaan. Kaupungissa salit eivät lomaile. Ne ovat auki. Meidän Kampin Fressi on auki. Kesäloma kestää yleensä 3-4 viikkoa. Siinä ajassa kerkiää samaan liikunnasta rutiinia kun siihen sitoutuu. Siinä ajassa ehtii kunto nousemaan. Siinä ajassa ehtii saamaan painon laskuun sen sijaan että sitä ympärysmittaa kasvattaa lisää saunakaljan ja sen makkaran voimin. Siinä ajassa ehtii keho reagoimaan puhtaaseen ruokaan ja elimistö alkaa toimimaan paremmin. Siinä ajassa on mahdollista ottaa se ensimmäinen harppaus kohti parempaa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Miltä kuulostaa grillattu sisäfilee pihvi uusien perunoiden ja kasvisten kera? Jälkkäriksi kasa tuoreita mansikoita ja välipalaksi rahka-hedelmä smoothie? Taivaalista, hyvää ja terveellistä. Koskaan ei tarvitse olla nälkäkuurilla pudottaakseen painoa. Eikä ruoan mausta tarvitse tinkiä. Varsinkaan kesällä kun luonto tarjoaa parastaan. Yrtit, hedelmät, juurekset ja marjat kukoistavat. Ei tarvita mitään poppaskonsteja vaan fiksuja valintoja. Puhdasta, hyvää ruokaa ja kuntoilua siihen kylkeen 3-4 kertaa viikossa niin avot. Positiiviset tulokset ovat taattuja! Niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Eikä ne makkaratkaan ole täysin poissuljettuja. 😉

Jos panostat tällä kesälomalla kerrankin omaan hyvinvointiisi niin loman jälkeen et tarvitse uutta lomaa töihin palatessa. Sen sijaan voit kerrankin oikeasti paremmin. Niin henkisesti kuin fyysisesti ja olet täysin valmis töissä uusiin haasteisiin. 🙂

Eikä sitä muutosta tarvitse tehdä yksin. Mä haluan ja voin auttaa sua. Omat lomat sijoittuu elokuulle niin täällä ollaan valmiina. Sua varten.  <3

Mikäli sun on helppo matkustaa stadiin Kamppiin niin laita mulle viestiä jenni.ahosilta@fressi.fi. Ryhdytään yhdessä hommiin. 🙂

 

”Miksi sun pitää aina mennä salille?” – Väärin. Mun ei pidä mennä, haluan mennä.

”Mä en kyllä pystyisi tuohon, olen niin mukavuuden haluinen.” – Mukavuuksia on monenlaisia. En kävisi salilla jos siellä olisi ikävää, käyn koska siellä on mukavaa.

”Olet jo hyvässä kunnossa, ei sun tartte enää treenata.” – Väärin. Ei laulamistakaan lopeteta silloin kun siinä on hyvä. Aina voi olla parempi.

Yllä olevat kommentit ovat melko suoria lainauksia ystäviltäni. He jaksavat aina hämmästellä sitä miten voin ravata salilla päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Välillä tuumailen sitä itsekin. Mikä mut saa menemään sinne koska en juuri koskaan jätä menemättä. Sali on kuin magneetti, se vetää puoleensa. Siellä mulla on tauko kaikesta ulkopuolisista tapahtumista ja asioista. Siellä puran stressiä enkä mieti päivän tulevia askareita, mahdollisia haasteita tai ongelmia. Siellä ei kukaan häiritse mua, se on mun omaa aikaa. Siellä usko omaan tekemiseen kasvaa. Siellä haastan itseni. Siellä vahvistan ja kehitän itseäni henkisesti sekä fyysisesti. Siellä pää puhdistuu ja uusia ajatuksia syntyy. Siellä mun on hyvä olla, se on mun toinen koti.

Näitä asioita sali antaa mulle ”oheistuotteena”. Sellaisia tuntemuksia mihin jää koukkuun ja mitä haluaa vain lisää. Se on mulle huumetta. En osaa ajatella päiviä ilman sitä. Näiden lisäksi mulla on suuri halu kehittyä lisää, tulla paremmaksi ja tulla vahvemmaksi minäksi. Vuosi toisensa jälkeen näen kehitystä, hidasta mutta varmaa kehitystä. Suoraan sanottuna olen hyvinkin rakastunut treenaamiseen. En niinkään tarvitse motivaatiota koska sali on hyvin tärkeä osa omaa arkea. Se on iso osa mua itseä ja jopa mun identiteettiä. Ja se on mun työtä. Sali harrastuksen aloittaminen ja totaalinen elämäntapojen muutos on muuttanut mua ihmisenä paljon. Ihan kauttaaltaan.

Tämä ei ole paras mahdollinen kuvapari kuvaamaan sali harrastuksen tuomaa muutosta (oikeanpuoleisessa kuvassa on mukana paljon illuusiota). Toki onhan sitä muutosta fysiikassa tapahtunut ihan älyttömästi tuon 4 vuoden aikana josta olen enemmän kuin tyytyväinen. Sen sijaan tässä kuvassa on toisenlaista muutosta mitä silmillä ei näe.

Vasemmanpuoleinen Jenni oli aika epävarma tyyppi. Hänen itsetunto oli suhteellisen matalalla pohjalla mutta hän esitti kyllä pirun kovaa mimmiä. Hän näki päivittäin omasta peilikuvasta rumia asioita ja sätti itseään aikalailla. Hän ei tuntenut oloaan mukavaksi bikinit päällä. Hän oli se kuuluisa ”pitäisi joskus tehdä itselleen jotain / aloitan taas huomenna”-tyyppi. Hän antoi ulkopuolisten tekijöiden vaikuttaa omaan elämäänsä. Hän kulki massan mukana. Hän eli hyvinkin epäterveellisesti ja käytti aika paljon alkoholia. Hän skippasi pumppi tunnin heti jos kivempaa tekemistä löytyi. Hän ei osannut kokata vaan eli lähinnä muroilla, leivällä ja herkuilla. Hän ei liiemmin pitänyt huolta itsestään eikä oikein tiennyt edes kuka on ja mitä elämältä haluaa.

Oikeanpuoleinen Jenni on kasvanut tuon 4 vuoden aikana henkisesti paljon. Hän tietää että haasteet on tehty voitettaviksi. Häntä ei juurikaan kiinnosta mitä muut ajattelevat vaan toteuttaa sitä omaa juttuaan. Hän ei näe niinkään rumia asioita peilikuvasta, pikemminkin kehitysideoita. Hän tykkää vartalostaan ja on sinut itsensä kanssa. Hän on ylpeä saavutuksistaan ja hän tietää omat heikkoudet sekä vahvuudet. Hän kun jotain päättää niin sen hän myös tekee. Häntä kiinnostaa hyvinvointi ja terveys. Hän kokkaa jopa ihan hyvää ruokaa. Hän ei skippaa treenejä vaan aikatauluttaa ne sopimaan arkeen. Hän on selvillä siitä kuka hän on ja mitä hän haluaa. Ja kun hänen elämään tuli vielä se oikea joka halusi samaa niin hän ei päästä irti (mistään) tästä koskaan.

Kuntosali on mulle kuin kirkko, oma hien tuoksuinen pyhättö jossa tapahtuu hyviä asioita. Niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Sieltä on moni hyvä asia saanut alkunsa. Ei sitä yksinkertaisesti voi olla tekemättä kun se tekee niin hyvää.

Sen takia aina uuden päivän alkaessa menen sinne hymyssä suin. 🙂

Ilman Anttia ei tätä ammattia varmasti olisi tullut edes harkittua. Hänen ohjauksella jäin itse aikoinaan koukkuun liikuntaan ja siitä se ajatus lähti vierimään eteenpäin kuin lumipallo ja nyt ollaan tässä. Parin kuukauden päästä on näitä hommia tykitetty kolme vuotta. Monia erilaisia duuneja olen elämän varrella tehnyt. Olen ollut baarin blokkari, ravintolan tiskiorja, hampurilaisten tekijä, lehtimyyjä, kukkakaupan myyjä, maikkarin öinen chattijuontaja, radiojuontaja, järjestyksenvalvoja ja promoottori mutta tämä työ on ehdottomasti se kaikista kirkkain tähti. Vihdoin olen löytänyt sen alan jossa mun on hyvä olla ja jossa saan olla tekemisissä ihmisten kanssa hyvän asian puolesta. 🙂

Hirmuisen paljon on ihmisiä mahtunut näihin vuosiin. Jokainen asiakkaani on opettanut myös mua. Tässä työssä ei ole koskaan täysin valmis, aina oppii jotain uutta. Kaikki eivät todellakaan mene saman muotin mukaan. Se on huomioitava ja sitä on kunnioitettava. Tämä työ antaa sekä ottaa paljon. Parhaimmillaan asiakassuhteet kestää vuosia eikä niistä ei tahdo päästää irti. Asiakkaista tulee mulle tärkeitä ja he tuovat energiaa päiviin. Toki myös päinvastoin jotkut asiakkaat imevät energiat täysin nolliin. Mikä johtuu useimmiten motivaation ja muutoshalun puutoksesta. Siltikin joka päivä menen hymyssä suin töihin. Pääsen tekemään sitä mistä nautin ja missä tiedän olevani hyvä.

Pt:n ammatista vähemmän tietävät luulevat, että siellä mä vaan natsina käskytän ja kyykytän jengiä. Tämä puoli työstä näkyy eniten päälle päin. Pt onkin paremmin sanottuna kuntosaliharrastuksen opettaja. Jokaisen sali harrastuksen pariin aikovan olisi eduksi itselleen palkata pt. Sillä vältyttäisiin monilta esim. polven ja selän ongelmilta kun oppii heti alkuun kuinka liikkeet tehdään teknillisesti oikein ja tehokkaasti oikealla lihaksella. Tällöin myös kehitys on nousujohteista alusta alkaen kun treenaamisessa on joku järki eikä siellä vain pyöritä hoomoilasena ympyrää ja hypitä laitteesta toiseen. Kuinkahan monta välilevyn pullistumaa tässä maassa olisi vähemmän jos oma pt tulisi aina salijäsenyyden mukana. Näen duunissa usein sellaisia ”treenityylejä” että ihan hirvittää.

Kaikissa muissa harrastuksissa on luonnollista, että siellä on joku opettamassa. Esim. tanssi, jalkapallo, itsepuolustus lajit, jooga, jääkiekko ja yleisurheilu. Jostain syystä salilla ihmiset luulevat osaavansa samantien itse vaikka eivät sitä koskaan ole aiemmin tehneet. Tätä en osaa ymmärtää. Tai että treenaillaan alkuun yksin, että kunto kohenee jonka jälkeen voi ottaa pt:n itselleen. Yleensä näissä tapauksissa kehittyminen paremmaksi ei tuota toivottua tulosta. Lähinnä siinä oppii väärät tekniikat jolloin oikeaoppinen lihastyö jää mututuntuman tasolle. Kun niitä tyylejä toistaa satoja kertoja niin tuloksena joko rikkoo itsensä tai kyllästyy koska mitään kehitystä ei tapahdu. Mitäpä jos laitettaisiin rattaat pyörimään heti oikealla tavalla ja tehokkaasti eteenpäin. Loukkaantumisriski pienenee ja kehitys on taattua? 😉

Mutta on tämä työ paljon muutakin kuin salilla asiakkaan vieressä ”jaksaa, jaksaa” huutelua. Erityisesti henkisellä tasolla. Kuuntelen, ohjeistan ja anna neuvoja parhaani mukaan ihan koko elämää koskeviin asioihin. Koska elämä, miten se sujuu itse kullakin vaikuttaa ihan kaikkeen. Välillä tunnen olevani niin äiti, terapeutti kuin uskottu ystävä. Se tekee työstä ajoittain raskasta henkisesti. Mä olen valvonut useita öitä miettien asiakkaitani ja sitä kuinka voisin auttaa heitä jaksamaan paremmin. Eivät asiakkaani sitä tietenkään multa vaadi mutta minkäs teet kun halu jeesata (kaiken suhteen) on kova. Ajoittain täytyy muistaa myös oma jaksaminen ja se tosiasia, että muiden ongelmien kasaaminen omille harteille ei ole eduksi kenellekään.

Mun ohjeistukset voivat parhaimmillaan muuttaa koko ihmisen elämän. Ja se ei ole mikään pikku juttu. Sitä en aina itsekään tajua miten suuri vaikutus mun sanoilla ja teoilla voikaan olla. Siksi onkin pirun tärkeää, että teen työssäni asiat kunnolla enkä vain jotenkin sinnepäin. Asiakas kohtaamisissa mun pitää olla 100% läsnä.

Personal trainerin kanssa tiimityöskentely silloin kuin se etenee valssin tavoin tuo mukanaan mahdollisesti lisää vuosia elämään, parempaa itsetuntoa, parempaa itseluottamusta, parempaa itseensä uskomista, parempaa fyysistä kuntoa sekä parempaa terveyttä. Puhutaan siis isoista asioista jotka vaikuttavat henkisesti ja pysyvästi kunkin elämään. Myös mun. Monet asiakkaani ovat jääneet ikuisesti mun sydämeen ja heiltä kaikilta olen oppinut elämästä jotain enemmän. <3

On ihan mieletön kunnia saada olla mukana tekemässä sitä muutoksen matkaa. Oli muutos pieni taikka iso. Se on jokaiselle henkilökohtaisesti kuitenkin vaikuttava juttu heidän omassa elämässä. He saavuttivat jotain mihin eivät yksin pystyneet. Asiakkaani luottavat muhun ja päästävät mut elämäänsä sisälle. Se merkitsee mulle todella paljon. Siitä syystä mä olen velvoitettu tekemään parhaani, että ollaan hiton hyvä tiimi ja päästään yhdessä tavoitteeseen, mikä se sitten onkaan. Luottamus on näissä hommissa ihan kaiken a ja o.

Täältä voi käydä lukemassa asiakkaideni muutostarinoita. Mihin me yhdessä päästiin. 🙂

Tämä on ensimmäinen työ jota teen sydämellä ja millä on merkitystä. Vaikka ajoittain olenkin aika natsi (kuulemma) niin loppupeleissä haluan vain parasta sille henkilölle joka mun edessä sillä hetkellä on. <3

Me otetaan myös sut avosylin vastaan. 🙂

-Jenni